SIILIT – PIHOJEMME TUHISIJAT 

SIILI  Erinaceus europaeus

Pituus: 20-30 cm
Paino:   400 - 1200g
Lisääntyminen: yksi poikue vuodessa, 3-5 poikasta juhannuksen tienoilla
Elinikä: 4-6 vuotta
Elinympäristö: asutuksen lähistöt, pihat ja puutarhat
Suomeen siili on tullut 1800- ja 1900-luvun vaihteessa Virosta ja Ahvenanmaalta tavallisten ihmisten siirtämänä. Siilejä esiintyi aluksi vain rannikkoseuduilla, mutta vähitellen ne levisivät pohjoisemmaksi. Nykyinen siilien esiintymisraja on eteläinen Lappi. Kovat talvet ovat hävittäneet pohjoisemmaksi siirretyt eläimet.
Rauhoitettu.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kesäiltana kantautuu ulkoa samanlaisia tuhahduksia jollaisilla jotkut nyrkkeilijät tehostavat iskujaan. Tuhahdusten tahti vain on kiivaampi. Pihamaalla kaksi siiliä taistelee ruokakupin herruudesta. Tuhahdellaan voimakkaasti ja yritetään puskea toista kauemmaksi. Syntyy lyhyt välirauha, jonka aikana vain tuijotellaan tiukasti. Sitten pettää hermot ja rynnätään uudestaan puskemaan. Lopuksi toisen on annettava periksi ja lähdettävä etsimään ruokaa muualta. Voittaja saattaa varmistaa ajamalla takaa palan matkaa, että toinen varmasti ymmärtää lähteä. Kun hävinnyt on tarpeeksi kaukana, palaa voittaja ruokakupille aterioimaan. Syö kaikessa rauhassa niin paljon kuin jaksaa. Tekee sitten pienen ruoansulatuslenkin ympäri pihamaan ja palaa syömään vielä vähän.

 

 

 

 

Siilit viettävät talven horroksessa. Lehdistä ja heinistä suojaiseen paikkaan rakennettuun talvipesään vetäydytään loka-, marraskuussa. Joskus joku liikkuu vielä ensilumilla etsien syötävää. Liekö ei ole uni tullut silmään, vai onko talven varalle kerätty rasvakerros vielä riittämätön. Keväällä vapun tienoilla siilit heräilevät ja lähtevät etsiskelemään ravintoa.

 

Siili syö matoja, etanoita, kovakuoriaisia ja hyönteisten toukkia. Siileistä saa säännöllisiä ja kiitollisia ruokavieraita tarjoamalla niille ruoan tähteitä, raakaa kalaa, veteen keitettyä suolatonta puuroa ja herkkua jota ne eivät voi vastustaa: maapähkinöitä. Kannattaa muistaa että suolainen ruoka ja maito eivät sovi siileille. Puhdas vesi on niille sopivampi ruokajuoma.

Siili liikkuu ilta- ja yö aikaan etsiskelemässä ruokaa. Siilin liikkuessa rauhallisesti näyttää siltä kuin siltä kuin sillä ei olisi jalkoja juuri lainkaan. Mutta kun se säikähtää jotain ja ryntää pakosalle, maavara nousee melkoisesti ja hämmästyttävän pitkät jalat vilkkuvat sen juostessa pakoon. Siili on arka eläin. Kun sitä lähestyy, säntää se pakoon tai vetäytyy kerälle piikkipalloksi. Mutta vähitellen se tottuu kuitenkin sitä ruokkiviin ihmisiin, saattaa jopa käydä haistelemassa paljaat varpaat.

 

 

 

 

Tarina ja kuvat - Antti Kylmäkoski, Seinäjoki