Viimekesäisellä retkellä Kristiinankaupungin Tiilitehtaanmäelle osuimme niitylle, jossa lenteli perhosia. Pysähdyimme seurailemaan niitä ja yritin myös ottaa valokuvia. Vaikeaa tuo oli, perhoset malttoivat olla paikoillaan vain pienen hetken ja lähemmäksi meneminen pelästytti ne lentoon. Lentävästä perhosesta en onnistunut saamaan ensimmäistäkään onnistunutta kuvaa. Paikallaan olevista ehdin kuitenkin ottaa pari kelvollista kuvaa.

Perhoskuvaus jäikin sitten viime kesän osalta siihen. Syksyn mittaan ajatus perhosten kuvaamisesta tuli yhä useammin mieleen. Kuljeskelu tai istuskelu kesäisellä niityllä alkoi tuntua kiehtovalta. Ja samalla saisi kauniita kuvia. Kysymyksiä nousi kuitenkin runsaasti: mistä perhosia löytää, milloin on parhaat kuvausajat, miten pitäisi toimia kuvaustilanteessa ja millaisia kuvausvälineitä voi käyttää.  Siispä etsimään tietoa. Ja löytyihän sitä, pala sieltä, toinen täältä.

Niityillä ja kedoilla perhoslajisto on runsainta johtuen monilajisesta ja kukkivasta kasvillisuudesta. Metsänreunat ja metsien pienet aukiot, polkujen ja metsäautoteiden varret  ovat myös hyviä perhospaikkoja. Soista parhain on harvaa puustoa kasvava varpuräme. Myös puutarhoista ja puistoista löytyy perhosia.

Päiväperhosia, joita me kaikki olemme nähneet,  tavataan Suomessa säännöllisesti vähän alle sataa lajia. Päiväperhosten lisäksi on ilta- tai yöaktiivisia lajeja. Kuvaamiseen aamupäivä on paras ajankohta. Silloin perhoset liikkuvat rauhallisesti yleensä ruokaillen kukilla. Päivän kuumimpina aikoina ne liikkuvat nopeammin. Ilta on toinen hyvä aika niiden kuvaamiseen. Silloin perhoset alkavat rauhoittua ja tankkaavat yötä varten. Ja ovathan valot parhaimmillaan aamulla ja illalla. Keskipäivän kovassa valossakin voi kuvata kunhan muistaa alivalottaa puhkipalamisen (kirkkaiden kohtien, joista yksityiskohdat ovat hävinneet) estämiseksi. Sateella tai tuulisella säällä ei kannata lähteä kuvaamaan lainkaan. Lähikuvia otettaessa pienikin tuulenvire riittää pilaamaan kuvan tai vaikeuttaa ainakin kuvaamista huomattavasti. Läheltä kuvatessa on myös vaikeaa sijoittua kohteeseen nähden siten, ettei vartalollaan tai kamerallaan varjosta kohdetta.

Perhosia kuvatessa pitää välttää voimakkaita ääniä ja nopeita liikkeitä. Korkeat äänet tai heinien ja oksien heiluttele riittävät pelästyttämään perhoset lentoon. Ensimmäiset kuvat kannattaakin ottaa kauempaa ja yrittää vasta sen jälkeen mennä varovasti lähemmäksi. Erilaisten kuvakulmien kokeilu kannattaa. Kuvia voi ottaa esimerkiksi kohteen tasolta tai vaikka alapuolelta.

Myös lentokuvausta kannattaa yrittää, vaikka se on vaikein ja haastavin laji. Jos kamerassa on käytettävissä sarjakuvaus, otetaan tarkennus paikalla olevaan perhoseen ja odotetaan sen lentoon lähtemistä. Tai pikemminkin yritetään aavistaa sitä hetkeä, jolloin se lähtee. Hukkakuvia tulee, mutta joukossa saattaa olla joku onnistunutkin kuva. Toinen vaihtoehto on luottaa hyvään onneen ja ottaa kuvia koko ajan. Digiaikana molemmat vaihtoehdot ovat edullisia, epäonnistuneet kuvat voi poistaa muistikortilta.

Vähäisessä valossa kuvaaminen on vaikeaa, ja silloin salamavalosta on hyötyä. Tavallista salamalaitetta voi käyttää lähikuvauksessa, jos salaman tehon voi säätää riittävän pieneksi. Jalustaa käyttämällä saa vaikeissa valaistusolosuhteissa tärähtämättömiä kuvia pitkillä valotusajoilla. Samalla on mahdollisuus käyttää pieniä aukkoja, joten saadaan myös parempi syväterävyys. Haittapuolena on jalustan hidas ja hankala käsittely kuvaustilanteessa. Lähikuvauksessa jalustan siirtely on varsin ongelmallista. Tuskin yksikään perhonen sietää sitä häiriintymättä. Tällaisessa tilanteessa voi yrittää käyttää yksijalkaista jalustaa eli monopodia.

Perhoset ovat valokuvauskohteina pieniä. Se tekee niiden kuvaamisesta tavanomaista haasteellisempaa vaikkakin pokkarikamerat, joissa on zoom ja makrokuvaus riittävät hyvin. Järjestelmäkameroihin on lähikuvausta varten oma objektiivityyppinsä, lähikuvausobjektiivit eli makrot. Pitempiä teleobjektiivejä käytettäessä voidaan kuvata kauempaa häiritsemättä perhosta. Silloin saadaan myös ympäröivää luontoa mukaan kuvaan, mutta perhonen jää aika pieneksi. Käytettäessä laajakulma-objektiivia kuvaan tulee mukaan sen elinympäristöä.

Tarina ja kuvat: Antti Kylmäkoski - Seinäjoki